Osallisuuden edistäminen on panostus mielenterveyteen, todetaan Kansallisen mielenterveysstrategian 2020–2030 väliraportissa. Mielenterveyden haasteet voivat yhtäältä heikentää kokemusta osallisuudesta, heikompi osallisuuden kokemus toisaalta haitata psyykkistä toimintakykyä.
Suomalaisissa selvityksissä on toistuvasti raportoitu lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen sirpaleisuudesta sekä yhteistyön ja yhdenvertaisten palveluiden puutteista. On havaittu, että mielenterveysongelmiin ja syrjäytymiseen liittyviä riskitekijöitä nuoruudessa ovat esimerkiksi maahanmuuttajatausta, vammaisuus ja koulutuksen ja työn ulkopuolella oleminen. Myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret ovat muita yksinäisempiä ja kokevat ulkopuolisuuden tunteita sekä ongelmia hoitoon pääsyssä.
Yksi väylä vähentää mielen hyvinvointiin liittyvää syrjäytymistä ja eriarvoisuutta on tarjota nuorille matalan kynnyksen mahdollisuuksia psykososiaaliseen hoitoon tai ohjantaan heidän opiskeluympäristössään – maksuttomassa, tutussa, julkisiin palveluihin kuuluvassa, valtaosan 13–18-vuotiaista nuorista tavoittavassa paikassa.
Opiskeluhuollon rooli yhdenvertaisuuden edistäjänä ja terveyserojen kaventajana on keskeinen. Ilman yhdenvertaisuutta ei ole osallisuutta, ilman osallisuutta mielen hyvinvointi on heikommalla perustalla.
Palveluiden kehittämisessä on kuultava nuorten ääni
Eri palvelusektoreilla on kehitetty monia käytäntöjä edistämään lasten ja nuorten osallisuuden päämäärää. Näkyvimpiä ovat vaikuttamismahdollisuuksien lisäämiseen tähtäävät vakiintuneet oppilaskunnat, nuorisovaltuustot ja lasten parlamentit. Rakenteita osallisuudelle siis on, mutta sen toteutuminen vaatii myös ammattilaisten osaamista, lasten ja nuorten tiedon arvostamista ja sen viemistä eteenpäin.
IMAGINE-hankkeessa pyrimme viemään nuorilta saamaamme tietoa eteenpäin niin ammattilaisille, päättäjille kuin muillekin sidosryhmille – haluamme tuoda nuorten äänen vahvasti mukaan menetelmien kehittämiseen.
Hankkeemme keskittyy tutkimaan nuorten mielenterveysinterventioita ja niiden toimivuutta osana suomalaista palvelujärjestelmää. Nuorten osallisuus ja yhdenvertaisuus psykososiaalisissa interventioissa -työpaketissa tarkastelemme nimenomaan sitä, miten interventioissa onnistutaan edistämään nuorten osallisuutta ja yhdenvertaisuutta.
Sen selvittämiseksi teemme esimerkiksi fokusryhmähaastatteluja vähemmistöryhmiin kuuluvien nuorten kanssa. Keskustelemme heidän kanssaan mielenterveydestä, osallisuudesta ja yhdenvertaisuudesta. Esittelemme heille myös IMAGINE-hankkeen psykososiaaliset interventiot ja pyydämme nuoria kommentoimaan niitä osallisuuden ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta.
Nuorten tärkeä luottaa oikeuteensa saada tukea ja apua
Viranomaisilla on velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa konkreettisesti ja tavoitteellisesti. Nuorten palveluiden saavutettavuudessa on epäonnistuttu esimerkiksi silloin, jos nuori ei syrjinnän pelossa uskalla käyttää palveluita.
Mielenterveyden haasteet ja myös itsetuhoisuusriski on suuri esimerkiksi niillä sateenkaarinuorilla, jotka eivät saa tukea perheeltään ja jotka eivät tule kohdatuksi oikein. Vähemmistöihin myönteisesti suhtautuvassa ilmapiirissä oireilu on merkitsevästi vähäisempää. Palveluilla on keskeinen rooli tämän ymmärtämisessä: terveyseroja pystytään kaventamaan jo melko pienillä toimilla.
Meidän pitää myös pitää huolta siitä, jokainen nuori tietäisi ja uskoisi oikeuksiinsa saada apua ja tukea riippumatta omasta taustastaan tai tilanteestaan, huolimatta uutisista jonojen pituudesta – ja löytäisi sellaisen avun äärelle, jossa häntä kuultaisiin ja tuettaisiin hänen omista tarpeistaan käsin.
