Päivitetty 14.02.2024

Usein kysyttyjä kysymyksiä

Mikä on vuorovaikutusohjanta eli IPC-N?

Vuorovaikutusohjanta (IPC-N, Interpersonal Counceling) on ihmissuhdetaitojen ohjaukseen perustuva terapeuttinen menetelmä nuorille. Se perustuu ajatukseen siitä, että masennus johtuu ihmissuhteissa ilmenevistä ongelmista. Ongelmakohtien tunnistamisen ja aktiivisen ratkaisemisen myötä mielialaoireet alkavat helpottaa.  

Vuorovaikutusohjannassa nuori tapaa ammattilaisen 3–6 kertaa. Tapaamisissa käsitellään ihmissuhteita ja elämäntapahtumia keskustelun ja harjoitusten avulla. Menetelmä soveltuu parhaiten yläkoulua ja toista astetta käyville nuorille, joilla on mielialaoireita, kuten alakuloa, ärtyneisyyttä tai ilottomuutta. 

Mistä vuorovaikutusohjantaa saa?

Vuorovaikutusohjantaa tarjoaa nuoren arkiympäristössä toimiva sosiaali- ja terveysalan ammattilainen. Kouluissa ja oppilaitoksissa tämä tukea tarjoava ammattilainen on esimerkiksi koulukuraattori, terveydenhoitaja tai psykologi.  

Mitä kaikkea pitää tehdä, jos osallistuu?

Nuori täyttää kuuden kuukauden seurannan aikana ensimmäisen tutkimuskyselyn luokassa sekä samanlaisen tutkimuskyselyn kolmen ja kuuden kuukauden kuluttua. Lisäksi nuori saa kuuden kuukauden seurannan aikana kahden viikon välein lyhyen kyselyn mielialasta ja mahdollisesta tuen tarpeesta ja saadusta tuesta.

Huoltaja vastaa omaan kyselyyn nuoren voinnista ja mahdollisesta tuen tarpeesta tutkimuksen alussa ja kuusi kuukautta tutkimuksen aloittamisesta.

Jos nuorella on masennusta kuuden kuukauden seurannan aikana, kysymme nuorta auttaneelta työntekijältä hänen näkemystään nuoren voinnista ja annetusta hoidosta. Voimme tarvittaessa kysyä myös nuorelta lisätietoja hoitoon liittyen. Lisäksi nuoret, jotka ovat masentuneita kuuden kuukauden seurannan aikana, täyttävät vielä yhden kyselyn 12 kuukauden kohdalla tutkimuksen aloituksesta.

Voit täyttää kaikki kyselyt puhelimellasi tai tietokoneellasi silloin kun sinulle sopii. Emme ota verikokeita tai tee muita käyntejä vaativia tutkimuksia.

Miksi tämä tutkimus tehdään?

Nuorten masennuksen ehkäisyyn ja hoitoon tarvitaan toimivia keinoja. Tarve hoidolle on kasvanut paljon jo vuosia. Selvitämme sitä, kuinka moni nuori tarvitsee apua masennusoireisiin, kuinka moni apua tarvitsevista hakee sitä, ja saavatko he apua. Tutkimme erityisesti vuorovaikutusohjanta-nimisen menetelmän toimivuutta. Sitä käytetään kouluissa paljon.

Mistä tiedän, voiko meidän koulustamme osallistua tutkimukseen?

Tutkimuksessa on mukana kouluja Hämeenlinnasta, Hattulasta, Forssasta, Jämsästä, Jyväskylästä, Limingasta ja Oulusta. Kaikissa tutkimukseen osallistuvissa yläkouluissa järjestetään infotilaisuus tutkimuksesta sekä nuorille että huoltajille.

Miten tutkimukseen kutsutaan?

Kaikissa tutkimukseen osallistuvissa yläkouluissa järjestetään infotilaisuus tutkimuksesta ja ensimmäinen tutkimuskysely täytetään luokittain koulupäivän aikana. Kaikki nuoret täyttävät aloituskyselyn ja kyselyn lopussa on suostumus tutkimukseen osallistumisesta.

Mistä saan tietoa tutkimuksesta?

Näiden verkkosivujen lisäksi saat tietoa infotilaisuuksissa, joita tutkimusavustajat järjestävät kouluissa. Heiltä voi kysyä lisää luokassa tehtävän kyselyn yhteydessä, puhelimitse, tekstiviestillä tai sähköpostilla. Heidän yhteystietonsa ovat täällä: Tutkimuksen yhteyshenkilöt

Mitä hyötyä tutkimukseen osallistumisesta on?

Nuorten masennuksen ehkäisyyn ja hoitoon tarvitaan hyviä menetelmiä. Vain nuoret voivat kertoa, mikä toimii. Tutkimukseen osallistuvat saavat sen aikana tietoa mielen hyvinvoinnista ja siitä, mistä tarvittaessa voi saada apua.

Osallistutaanko tutkimukseen koulupäivän aikana vai vapaa-ajalla?

Ensimmäinen tutkimuskysely täytetään koulupäivän aikana luokassa. Kaikki muut kyselyt nuori täyttää vapaa-ajalla mobiililaitteella silloin, kun nuorelle itse sopii.

Voiko osallistua ilman huoltajan lupaa tai hänen tietämättään?

Alle 15-vuotiaan nuoren osallistumisesta tutkimukseen tarvitaan suostumus myös nuoren huoltajalta.

Yli 15-vuotias nuori voi antaa oman suostumuksen osallistua tutkimukseen, mutta kieltää kyselyn lähettämisen huoltajalle. Tällöin huoltaja ei saa tietoa nuoren osallistumisesta tutkimukseen.

Jos nuori antaa suostumuksen lähettää tutkimuskysely myös huoltajalle, huoltaja saa oman tutkimuskyselyn tutkimuksen alussa ja kuusi kuukautta aloituksesta. Huoltajat eivät näe nuoren vastauksia, emmekä kerro mitään tietoja nuoren voinnista. Huoltajille suunnattu kysely tehdään kaikille tutkimukseen osallistuneiden nuorten huoltajille, joten kysely ei edes epäsuorasti kerro huoltajalle hoidon tarpeesta.

Mikä on vanhempien tai muiden huoltajien rooli tutkimuksessa?

Jos nuori antaa suostumuksensa lähettää tutkimuskysely myös huoltajalle, huoltaja vastaa omaan kyselyyn nuoren mielialasta, mahdollisesta tuen tarpeesta ja saadusta tuesta tutkimuksen alussa ja kuusi kuukautta tutkimuksen aloittamisesta. Nuorelta saamaa tietoa täydennetään huoltajan kyselyllä.

Huoltajat eivät näe nuoren vastauksia, emmekä kerro tietoja nuoren voinnista. Huoltajille suunnattu kysely tehdään kaikille tutkimukseen osallistuneiden nuorten huoltajille, joten kysely ei edes epäsuorasti kerro huoltajalle hoidon tarpeesta.

Miksi tämä vuorovaikutusohjanta on valittu menetelmäksi?

Suomessa on kahden vuoden aikana koulutettu 1 700 nuorten arkiympäristössä toimivaa vuorovaikutusohjannan ammattilaista. Koulutetuilla ammattilaisilla pystytään jo nyt kattamaan suuri osa perustason masennuksen ehkäisyn ja lievän masennuksen hoidon tarpeesta. Tavoitteena on, että pääsy hoitoon toteutuisi yhdenvertaisesti kaikille hoitoa tarvitseville nuorille.

Nuorilta saatu palaute on ollut erinomaista. Yli 90 prosenttia menetelmään osallistuneista nuorista suosittelisi vuorovaikutusohjantaa ystävilleen. Myös ammattilaiset ovat kokeneet menetelmän mielekkääksi.

Koska tutkimuksen tuloksia saadaan?

Ensimmäisiä tuloksia tutkimuksesta arvioidaan saatavan vuoden 2025 lopussa.

Mitkä kaikki koulut ovat mukana?

Tutkimuksessa on mukana kouluja Hämeenlinnasta, Hattulasta, Forssasta, Jämsästä, Jyväskylästä, Limingasta ja Oulusta.

Mitä opettajien pitää tehdä?

Tutkimukseen osallistujien seulonta vie luokittain noin 45 minuuttia ryhmätilanteessa. Seulontatilaisuuden pitää tutkimusavustaja tai opettaja.

Opettajaa pyydetään laittamaan oman luokan oppilaiden huoltajille Wilman kautta viesti seulonnan ajankohdasta.

Opettajat eivät vastaa kyselyihin eivätkä näe vastauksia.

Mistä saatte puhelinnumeroni?

Kysymme puhelinnumerosi ensimmäisen luokassa täytettävän kyselyn yhteydessä. Samalla kysymme nuorelta myös huoltajan puhelinnumeron.

Kuinka paljon aikaa vastaaminen vie?

Ensimmäisen luokassa täytettävän kyselyn täyttäminen vie noin 20 minuuttia. Tämä kysely täytetään uudelleen kolmen ja kuuden kuukauden kuluttua tutkimuksen aloituksesta sekä vuoden kuluttua, jos nuorella on ollut kuuden kuukauden seurannassa masennusta.

Nuori saa kuuden kuukauden seurannan aikana kahden viikon välein lyhyen kyselyn, jonka täyttäminen vie noin viisi minuuttia.

Huoltajat täyttävät kyselyn tutkimuksen alussa sekä kuuden kuukauden kuluttua. Huoltajan ja työntekijän lomakkeen täyttäminen vie noin 15–20 minuuttia.

Miten tutkimukseen osallistutaan? Miten kyselyihin vastataan?

Ensimmäinen kysely täytetään luokassa omalla puhelimella tai tietokoneella. Jokainen saa tunnukset ja salasanat vastaamista varten.

Jatkossa kyselyihin tulee linkki tekstiviestillä. Viestissä on linkin lisäksi tunnus ja salasana. Viestin lähettäjänä näkyy THL.

Ovatko tietoni turvassa?

Kyllä. Käsittelemme kaikkia vastauksia luottamuksellisesti. Lisäksi henkilötiedot käsitellään niin, että niitä ei voi yhdistää tiettyyn vastaajaan.

Kuka näkee vastaukset?

Nuoresta kerättyjä henkilötietoja ja tutkimustuloksia käsitellään luottamuksellisesti. Henkilöllisyytesi on ainoastaan tutkimusta suorittavien tutkijoiden tiedossa, ja he kaikki ovat salassapitovelvollisia.

Tutkimuksessa olemme yhteydessä nuoren huoltajaan. Tutkimuskysely tehdään kaikille tutkimukseen osallistuneiden nuorten huoltajille, joten kysely ei edes epäsuorasti kerro huoltajalle hoidon tarpeesta. Lisäksi olemme yhteydessä nuorta auttaneeseen ammattilaiseen, jos nuori on raportoinut seurannan aikana masennusoireita ja tavannut mielenterveysammattilaista. Huoltajat tai nuorta auttaneet työntekijät eivät näe nuoren vastauksia, emmekä kerro tietoja nuoren voinnista, vaan kysymme heidän näkemystään nuoren voinnista ja hoidon tarpeesta.

Näkevätkö opettajat vastaukset?

Opettajat eivät näe kenenkään vastauksia. He eivät itse osallistu tutkimukseen, eivätkä myöskään tiedä, kuka päättää osallistua.

Onko jotain syytä, miksi ei kelpaisi mukaan?

Kaikilta tutkimukseen osallistuvilta nuorilta, sekä alle 15-vuotiaiden huoltajalta, pyydetään kirjallinen suostumus tutkimukseen osallistumisesta. Jos alle 15-vuotiaan huoltaja ei anna suostumusta osallistua tutkimukseen, nuori ei voi osallistua siihen.

Jos nuorella on jokin muu akuuttia tukea vaativa tilanne kuin masennus, tai hän on jo viimeisen vuoden aikana saanut hoitoa masennukseen tai muuhun psyykkiseen sairauteen, voimme jättää nuoren pois seurannasta.

Joissain tapauksissa osallistumisen esteenä voi olla vaikeus vastata mobiililaitteella tai niillä kielillä (suomi, englanti), joilla kyselyt on mahdollista täyttää.

Kannattaako vastata kyselyyn, jos ei ole mitään masennusoireita?

Totta kai. Toivomme vastauksia kaikenlaisilta nuorilta ja haluamme tietää, miten he voivat ja kuinka moni kokee masennusoireita. Samalla autatte meitä tunnistamaan jo varhaisessa vaiheessa ne, joilla on riski masennukseen.

Miksi etsitään niin paljon vastaajia?

Tarvitsemme mukaan 400 nuorta, joilla masennus alkaa puolen vuoden seurannassa. Arvioimme että tähän päästään, jos mukaan seurantaan saadaan 9000 nuorta, joilla ei ole ollut aiempaa masennuksen hoitoa.

Pääseekö muista kouluista mukaan?

Tutkimukseen voivat osallistua niiden koulujen oppilaat, joiden kanssa yhteistyöstä on sovittu.

Miten koulut on valittu?

Olemme etsineet Suomesta niitä kouluja, joissa vuorovaikutusohjanta on jo vakiintunut käyttöön. Näiden koulujen lähistöltä on kysytty mukaan myös sellaisia kouluja, joissa vuorovaikutusohjanta ei ehkä ole käytössä. Näin voimme tarkastella menetelmän käyttöönoton vaikutusta nuoren saamaan apuun.