Tarkastelemme useita erityyppisiä mittareita nuoren hyvinvoinnin arvioinnissa kaikissa neljässä mielenterveysinterventiossa (IPC-N, G4H, TMT ja CFT+VR). Suurin osa kansainvälisestä tutkimuksesta keskittyy tunnistamaan tarpeen tehdä diagnostinen haastattelu tietyn sairauden hoitotarpeen arvioimiseksi. Tässä tutkimuksessa mukana on laajalti ei-oirepohjaisia mittareita, mukaan lukien positiivista mielenterveyttä, osallisuutta, yksinäisyyttä, elämänlaatua ja toimintakykyä koskevat kyselyt.
Yleensä hoitotutkimuksissa keskitytään tietyn diagnostisen ryhmän hoitovasteen arvioimiseen. Tässä puolestaan käytämme samoja mittareita eri interventioissa eli haemme varsinaisesta psyykkisestä oireilusta riippumattomia kuvaajia hoidon tarpeelle.
Näin nuoren arviointi laajenee lääketieteellisestä tai psykologisesta koskemaan laajemmin hänen tilannettaan, kuten osallisuuden kokemusta ja voimavaroja ennen ja jälkeen intervention aina vuoden seurantaan asti.
Tarkastelemme myös rekisteritietojen avulla interventioiden vaikuttavuutta ja kustannusvaikuttavuutta pidemmän aikavälin ennusteen näkökulmasta.
