Kehitämme työpaketissamme toimivia ammattilaisten yhteistyön käytäntöjä, työkaluja ja materiaalipakettia, joilla edistetään kouluissa toimivien ammattilaisten kykyä tunnistaa tehokkaasti nuorten ahdistuneisuus- ja masennusoireita, niiden vakavuutta, ensisijaista hoidettavaa oireilua ja ammattilaisten kykyä työskennellä kehityksellisesti sensitiivisellä työotteella, sekä edistää nuorten sitoutumista hoitoon.
Ahdistuneisuus ja masennus ovat sekä mielenterveyden oireina että kliinisinä mielenterveyden häiriöinä nuorten ikäluokassa kaikkein yleisimpiä ja esiintyvät usein yhdessä. Siksi kehitämme työtapoja ja menetelmiä, joilla molempia voidaan arvioida samanaikaisesti ja toisaalta erotella ne toisistaan.
Kehitämme koulun ammattilaisille tarkoitetun tunnistamistyökalun, jolla voi arvioida nuorten sosiaalista ahdistusta, muun tyyppistä ahdistuneisuutta ja masennusta. Työkalun tunnistamiskykyä, tehokkuutta, ja ammattilaisten yhteistyömallia arvioimme empiirisen vaikuttavuustutkimuksen yhteydessä, ensin TMT-intervention ja sitten IPC-N-intervention yhteydessä. Tunnistamistyökalulla seulotaan nuorten ahdistuneisuus- ja masennusoireita sekä arvioidaan nuoren elämänkontekstia kuten perhetilannetta, heidän motivaatiotaan hoitoon, sekä akuuttien toimenpiteiden tarvetta. Työssä hyödynnämme tieteellisen tutkimuksen tuottamaa tietoa toimivista arviointimenetelmistä.
Kehitämme yhteistyökäytäntöjä, tunnistamistyökalua ja materiaaleja ammattilaisten ja nuorten työpajoissa. Ohjaavina periaatteinamme ovat normalisaatio, positiivinen mielenterveys ja stigman vähentäminen.
Työn tuloksena tuotamme seuraavat:
1) Kehitystieteen ja empiirisen tutkimuksen pohjalta koulun ammattilaisille kehitetty, nuorten ikävaiheeseen soveltuva tunnistamis- ja ohjausinstrumentti, joka mahdollistaa nuorten tehokkaan ohjautumisen ahdistuneisuuden tai masennuksen hoitoon.
2) Tutkijoiden, koulun ammattilaisten ja nuorten yhdessä luoma verkkomateriaalipaketti nuorten ahdistuksesta ja masennuksesta ja niiden hoidosta. Materiaaleilla pyritään vähentämään hoitoon hakeutumiseen ja hoitoon liittyvää stigmaa ja tuottamaan tietoa hoitojen myönteisistä vaikutuksista.
