Vaikuttavat interventiot eivät aina juurru palvelujärjestelmään toivotulla tavalla. Syyt voivat liittyä intervention juurruttamiseen liittyviin strategioihin, palvelurakenteisiin tai itse interventioon.
Tässä työpaketissa tutkimme Nuorten vuorovaikutusohjannan (IPC-N) käyttöönottoa palvelujärjestelmän kolmella eri tasolla. Valtakunnallisella tasolla tutkimme perusteluja ja keinoja, jolla menetelmä on saatettu käyttöön kansallisesti. Alueellisella tasolla tutkimme menetelmään käyttöönottoa estäviä ja edistäviä tekijöitä. Lisäksi keräämme koulujen opiskeluhuollon yhteydessä ammattilaisten kokemuksia ja näkemyksiä IPC-N-menetelmästä ja sen käytöstä sekä käyttöönottoon vaikuttavista edistävistä ja estävistä tekijöistä. Tutkimme myös menetelmäuskollisuutta eli menetelmän käyttöä suunnitellun kaltaisena sekä ammatillista osaamista itsearvioituna.
Haluamme lisätä ymmärrystä siitä, mitkä tekijät edistävät ja estävät menetelmien käyttöönottoa sosiaali- ja terveydenhuollossa ja siten tukea näyttöön perustuvien menetelmien onnistunutta käyttöönottoa ja pysyvää juurtumista käytäntöön.
Tutkimuskysymyksemme ovat:
1) Millaisten kansallisten, alueellisten ja paikallisten käyttöönotto- ja juurruttamisstrategioitten avulla IPC-N –interventio on otettu käyttöön osana kansallista mielenterveysstrategiaa?
2) Millaisia käyttöönoton ja juurruttamisen esteitä ja vahdittajia on tunnistettavissa?
3) Millaista tukea käyttöönottoon ja juurruttamiseen tarvitaan?
Tutkimuksemme on menetelmiltään laadullinen, ja hyödynnämme implementoinnin viitekehystä eri vaiheiden tutkimuksessa. Hyödynnämme myös instutionaalista etnografiaa tunnistaaksemme intervention käyttöönotossa syntyviä jännitteitä, voimasuhteita tai määrääviä rationaliteettejä. Käytämme aineistonamme haastatteluja, dokumenttiaineistoa ja havainnointia. Hyödynnämme kahta eri mittaria (NoMAD sekä Current skillfulness, difficulties, and emotions in work) tutkiessamme menetelmän juurtumista osaksi ammattilaisten käytänteitä.
