Entä, jos meillä olisi vaikuttavuuden perusteella valittuja menetelmiä hyvin johdetuissa, sujuvissa ja
riittävästi resursoiduissa rakenteissa nuorten mielenterveyden tueksi?
Tällaista ihannekuvaa viriteltiin 22.4. Imagine-konsortion ja Itlan Kansallinen implementaatio KI –
hankkeen järjestämässä tilaisuudessa, jossa keskustelu ryöppysi neljään pääteemaan: menetelmien
valintaan, tukiorganisaatioon, käyttöönoton suunnitteluun ja juurtumisen seurantaan.
Menetelmien valinnasta kansallisen tason kysymys
Nuorten mielenterveyden ongelmiin on tartuttu hyvää tarkoittaen muutaman vuoden kestäneissä
hankkeissa, mutta hankkeen loppuessa on moni hyväkin menetelmä saanut hautautua.
Erilaisia menetelmiä on siis tuotettu runsaasti, mutta arjen työn keskeltä löytyvä aika ja mahdollisuudet
perehtyä valitsemaan menetelmien viidakosta tutkimustiedon perusteella parhaat voi olla rajallista.
Kansallinen tuki hyödyttäisi paitsi menetelmien valinnassa, mutta myös auttaisi arvioimaan
organisaation valmiutta uuden omaksumiseen ja käytännön rakenteita. Onnistumiseen kun vaaditaan
aika- ja osaamisresursseja ja vankkaa johtamista.
Toimiva kansallisen tason valinta vaatisikin jatkuvaa vuoropuhelua kansallisen päätöksenteon ja
alueellisen toiminnan välillä. Esimerkiksi nuorten vuorovaikutusohjannan (IPC-N) käyttöönotosta ja sen
osaajien koulutuksesta on saatu viime vuosien aikana rutkasti kokemusta. Matkalla on koettu
onnistumisia, mutta myös virheitä on tehty – ja niistä on hyvä jatkossa ottaa opiksi.
Mitä apua olisi menetelmän omasta tukipesästä?
Lasten, nuorten ja perheiden psykososiaaliset menetelmät on integroitava osaksi Suomen
palvelurakenteita. Tätä tukisi menetelmän kansallinen kotipesä, joka edistäisi menetelmän
käyttöönottoa, ylläpitoa ja kehittämistä. Kotipesä auttaisi rakentamaan menetelmille vankkaa
taitopohjaa, mikä edistäisi niiden tehokasta juurtumista ja siten koituisi lopulta nuorten hyödyksi.
Kotipesäorganisaatio voisi järjestää koulutusta, edistää yhteistyötä ja seurata menetelmän käyttöä ja
vaikuttavuutta. Kotipesä voisi koostua asiantuntijoista, kouluttajista, tutkijoista ja päätöksentekijöistä eri
aloilta, kuten terveys- ja sosiaalialalta, koulutuksesta ja tutkimuksesta. Kotipesä toimisi verkostomaisesti
ja olisi avoin eri toimijoille.
Verkostomaiseksi rakennettu kotipesä varmistaisi, että eri alueiden tarpeet ymmärretään ja kaikkea
osaamista hyödynnetään yhdessä, valtakunnallisesti. Se tukisi menetelmän kustannusvaikuttavuutta ja
vaikuttavuutta eri käyttöympäristöissä.
Hyvä suunnitelma on kaikkien suunnitelma
Jos vaikuttavaksi tiedetyn menetelmän käyttöönotto takkuaa, ongelmia ei välttämättä aiheuta uusi
menetelmä, vaan puutteet käyttöönoton suunnitelmissa – tai pahimmillaan suunnittelemattomuudessa.
Onko mahdolliset esteet osattu ennakoida? Onko suunnittelussa jo alkuvaiheessa ollut mukana riittävän
monipuolinen edustus organisaatiosta? Millaiseen tilanteeseen menetelmää lanseerataan – onko
liiallista muutosruuhkaa, ehkä useita menetelmiä opittavana yhtaikaa? Tukeeko johto prosessia pitkäjänteisesti?
Suunnitelmallisuus kytkeytyy vahvasti osallisuuteen. Osallistuminen ja vaikuttaminen kaikilta tahoilta
varmistaa, että menetelmien käyttöönotto vastaa todellisia tarpeita, ja että organisaation resurssit ja
osaaminen hyödynnetään tehokkaasti. Lisäksi tutkimusperustainen ja koordinoitu toiminta tuo
uskottavuutta johtamiseen ja päätöksentekoon, mikä helpottaa organisaation sisäistä viestintää ja
johtamista.
Uusien menetelmien juurtumiseksi arkeen on tärkeää varmistaa henkilöstön osallistuminen
suunnitteluun, oikea-aikainen tiedonkulku sekä mahdollisuudet ja motivaatio koulutukseen. Lisäksi on
huomioitava henkilöstön tunneilmasto ja varmistettava, että he kokevat tulevansa kuulluiksi ja osallisiksi
muutoksessa sekä ovat motivoituneita muutokseen.
Menetelmien säännönmukainen ja yhdenvertainen seuranta
Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyspalveluissa psykososiaaliset interventiot ovat pakollisia kaikilla alueilla,
joten niiden säännönmukainen seuranta olisi perusteltua ja tarpeellista.
Yhtenäiset kirjaamiskäytännöt Pohjois-Karjalassa ovat hyvä esimerkki menetelmien säännönmukaisesta
seuraamisesta. Kansallisesti määritellyt toimenpidekoodit helpottavat myös alueellisen tiedon saantia.
Tietojärjestelmien on oltava valmiita tähän, joten tarvitaan yhteistyötä niiden kehittäjien kanssa.
Kirjaamisohjeiden, koulutuksen ja tiedonjakelun on oltava organisoitua ja vastuutettua.
Seurantatiedon avulla tukea voidaan kohdentaa sinne, missä interventioiden toteutus jää vähäiseksi, ja
motivoida työntekijöitä menetelmien käytössä. Toimenpidekoodit ja vaikuttavuuden seuranta auttavat
jäsentämään työtä, mutta tarvitaan myös laadullista arviointia ja yksilöllistä soveltamista. On myös tärkeä huomioida, että seurantaa pitää edistää kaikilla sektoreilla, joissa menetelmiä käytetään.
Haasteita on kuitenkin koulutuksen ja seurannan järjestämisessä. Seurannalle tarvitaan selkeämpiä
rakenteita ja resursseja. Yhteinen ymmärrys ja tuki organisaatiolta ovat avainasemassa, jotta
menetelmien juurtuminen ja ylläpito voidaan varmistaa pitkäjänteisesti ja tehokkaasti.
Kuvittelusta tekoihin
Rikkaan kuvittelun jälkeen on siirryttävä konkreettisiin tekoihin. On kuitenkin muistettava, että uuden
menetelmän haltuunottoon tarvitaan aikaa ja työpanosta. Resurssit ja muu tarvittava tuki on
varmistettava kansallisella ja organisaation tasolla sekä lähijohtamisella.
Menetelmien käyttöönoton esteitä on tärkeä purkaa ja keskustella niistä konkreettisella tasolla – todellisia esteitä ei tule tulkita muutosvastarinnaksi. Uusi menetelmä voi herättää tunteita aiempien toimintatapojen arvostelusta ja vaikuttaa ammatti-identiteettiin. Tärkeää onkin käydä vuoropuhelua, siten ettei ketään sivuuteta.